En varmaan postaile ennen kuin olen taas Suomessa. Viimeset päivät yritän käyttää hyvästelyyn ja American viimesistä hetkistä nauttimiseen. En halua keskittyä blogiin, mutta kirjoittelen varmasti viimeisistä päivistä sitten Suomessa.
Suomi, täältä mä tulen.
Eniten pelottaa se lentäminen kuitenkin. En tarkota sitä lentämistä, ei mulla ole mitään suurta lentokammoa, vaan se kun pitää vaihtaa konetta, ihan yksin vielä! Äiti, tarviin sua... Oon varma, että jos pääsen Seattlesta oikeeseen koneeseen, niin loppu on melko helppoa, mutta Seattle pelottaa oikeasti todella paljon. Mua rupee hikoiluttamaan kun mietinkin sitä kun tulin Amerikkaan Seattlen kautta ja melkein myöhästyin koneen koska en löytänyt oikeeta porttia... hostperhe yrittää aina rauhotella että kyllä se siitä mutta kun mä en oo mikään maailman fiksuin henkilö (siis kirjaviisautta löytyy, mutta kun oikeassa elämässä on aivan superblondi), niin en tiedä miten se tulee menemään. Viime kerralla pyysin apua ja yksi kiva nainen autto mua, ja toivon, että tälläkin kerralla näin tapahtuisi. Oon yrittäny kattoo lentokenttien karttoja mutta ne saa mut pelkäämään ihan sairaan lailla...
Mormonit on ehkä mukavampia ihmisiä mitä tunnen. Nää on superavuliaita, en tiedä mikä siinä on, mutta ne tekee sun puolesta vaikka mitä ihanaa. Munkin mormonikaverit on tehnyt mulle niin paljon kivoja asioita, ja tiedän, että vaikka kuinka yrittäisin, niin en voisi koskaan korvata puoliakaan siitä. Mun kaverit ei myöskään ole tuomitsevaisia, ihmisiä ei syrjitä niiden taustan perusteella, kuten monissa muissa kirkoissa mun mielestä tehdään. Nää ei ehkä välttämättä hyväksy sun tekojasi, mutta ne ei silti syrji sitä ihmistä. Lähes kaikki mun kaverit kuuluu MAP-kirkkoon.
MAP-kirkon jäsenten elämässä uskonto näkyy jokapäiväisessä elämässä. Mormonien elämä on yleensä aika terveellistä, koska he eivät juo kahvia, teetä tai alkoholia, tai polta tupakkaa tai käytä muitakaan päihteitä. He eivät kiroile tai puhu epäsopivia juttuja, ja K-15 ja K-18 elokuvat ovat kiellettyjä. Suurin osa pukeutuu säädyllisesti, eli olkapäät ovat piilossa ja asut on polviin asti. Sääntöjä on siis paljon, mutta mua ei pakoteta niihin ollenkaan, mikä on todella helpottavaa. Monet näistä jutuista on kuitenkin jo tarttunut muhun, kuten kiroilemattomuus. Päivällinen siunataan ennen syöntiä, ja nämä rukoilee myös ennen nukkumaanmenoa. Sunnuntaikirkko kestää kolme tuntia ja viikolla on Young Women's. Maanantaina vietetään perheiltaa, jonka tarkoituiksena on siis olla perheen kanssa. Pyhiä kirjoituksia yritetään lukea päivittäin. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on paasto, jonka aikana rukoillaan jonkin itselle tärkeän asian puolesta. Uskonto on siis iso osa mun hostperheen elämää, ja samalla myös mun elämää tällä hetkellä.
Ehkä eka asia mikä mua järkytti kun tulin Amerikkaan, oli lapsien määrä. Yleensä ihmisillä on enemmän kuin neljä lasta, ja tunnenpa jopa perheen, jossa lapsia on 14! Monet luulee, että mormonit ei saisi käyttää ehkäisyä, mutta tämä ei ole kuitenkaan totta. Suurin osa vain tykkää suurista perheistä.
Mun katsomus mormonismiin on se, että vaikken uskokaan kaikkeen mihin he uskovat, niin ne ovat aivan mahtavia ihmisiä ja uskonto opettaa hyviin elämäntapoihin ja ihmisten hyväksymiseen, ja ylipääään hyvään elämään.. Vaikka näillä on paljon sääntöjä joita he noudattavat, niin tuomitsevaisia nämä ei ole, ei ollenkaan. Mormonikirkkoon on tosi paljon vihoja, enkä ymmärrä miksi, koska mulla ei oikeasti oo mitään negatiivista sanottavaa sen kirkosta tai sen ihmisistä.
Tuleville vaihtareille, älkää pelätkö uskonnollista perhettä. Se tulee olemaan outoa, ja tosi uuvuttavaa aluksi, mutta mä oon todella onnellinen siitä, että mun perhe on uskonnollinen ja että uskonnosta on tullut niin suuri osa mun elämää!
