The Differences Between Americans and Finns

Mua pyydettiin tekemään postaus amerikkalaisten ja suomalaisten eroista. Niitä löytyy kyllä aika paljon! Tässä on nyt muutama suurin ero, joita olen huomannut. (Ja tämä postaus on täytetty randomkuvilla viimeisen neljän kuukauden ajalta, joita oon täällä ollut!)

Okei, ensinnäkin amerikkalaiset on tosi paljon puheliaampia kuin suomalaiset. Kun joku tulee vastaan ja kysyy, että mitä kuuluu, sanotaan että hyvää ja kysytään takaisin. Vieraille ihmisillekin jutellaan paljon vapaammin: esimerkiksi jos olet hississä, niin yleensä alat juttelemaan tuntemattoman kanssa, kun Suomessa vain välttelisit toisen katsetta. Opettajien kanssa heitetään paljon enemmän juttua kuin Suomessa. Suomessa mun opet ei kamalasti puhu muuta kuin koulujuttuja, täällä opettajat vitsailee paljon enemmän.

Ihmiset täällä on paljon avoimempia. Mä oon henkilökohtaisesti perheessä, joka ei halaile turhan paljon, mutta jotkut saattaa tulla ihan yhtäkkiä vaan suikkaamaan suukon poskelle. Tää on melko häkellyttävää, varsinkin jos ihminen, jota en ole tavannut turhan usein tai jolle on juttele kovin paljon, tulee ja nappaa syleilyynsä.

Lisäksi ihmiset on paljon mukavempia kuin Suomessa. Esimerkiksi, aina kun tapaat jonkun, niin ne sanoo jotain tyyliin "meidän pitäs niin hengailla joku iltapäivä!". Mä otan tän eräänlaisena lupauksena, odotan, että tuon lauseen takana on "mä tekstaan sulle tänään ja kysyn, että mikä päivä sopis sulle parhaiten" tai jotain muuta vastaavaa - mutta odottaa saa kyllä vaikka maailman tappiin, sillä suurimmaks osaks ne ei laita sulle tekstiviestiä, että millon nähtäs, vaan sun pitää tehdä se aloite. Jos mä taas ehdotan jotain, ja sit itseasiassa soitan ja kysyn asiasta, ihmiset on vähän että "ai sä olit TOSISSAAN siitä...".

Mukavuus näkyy myös siinä, että ihmiset auttaa paljon helpommin. Esimerkiksi, kun jouduin vaihtamaan konetta yksin Seattlessa, olin ihan paniikissa, muttei tarvinnut sanoa kuin "please" ja mua auttoi yksi tosi mukava nainen, vei ihan portille saakka ja varmisti, että oon oikeassa paikassa ja muuta. Oon kuullut, että ihmiset on paljon autteliaampia länsirannikolla (eli missä mä olen), ja että idässä olisi hieman toinen juttu, mutta en sit tiedä, että onko tää oikeasti totta.

Jotkut ihmiset kysyy aivan järjettömiä kysymyksiä, eikä kaikkien yleissivistys ole aivan sitä, mitä luulisi. Oon saanut aika outoja kysymyksiä, kuten "onko teillä omenoita Suomessa" ja "opiskellaanko teillä koulussa kuinka suojautua jääkarhulta", lisäksi aika monet luulee, että porot on jotain maagisia satuolentoja jotka lentää taivaalla Joulupukin kanssa. Monien mielestä on myös kamalaa, että olen syönyt poronlihaa ja jopa nauttinut siitä! Lisäksi high schoolissa opiskelevat on melko paljon lapsellisempaa kuin Suomen lukiolaiset, ja välillä tuntuu, kuin olisi palannut yläasteelle.

Ihmiset ei kiroile, ainakaan niin paljon mitä oon tottunut. Toki on niitä, jotka kuulostaa kuin rekkamiehiltä kun puhuvat, mutta suurimmaks osaks en hengaile sellaisen ihmisten kanssa. Itelläkin on tuo kiroilu suurimmaksi osaksi tippunu pois, ja hyvä niin: eihän se susta kovin eleganttia kuvaa anna, jos joka toinen sana on jonkun sortin voimasana.

Musta myös tuntuu, että ihmiset on paljon perhekeskeisempiä, perheen kanssa vietetään paljon enemmän aikaa kuin mitä Suomessa on tottunu. En tiedä, johtuuko se siitä, että elän mormonien kanssa, mutta näillä on paljon sukulaisia jotka asuu ihan vieressä ja joita näen lähes päivittäin. Tästä voi johtua myös, että ihmisillä tuntuu keskimäärin olevan enemmän lapsia - Suomessa kun neljän lapsen perhe tuntui musta aivan valtavalta, tuntuu olevan täällä täysin normi. Mun yhdellä kaverilla on 15 sisarusta!

Kirkolla on myös paljon suurempi osa ihmisten elämässä täällä kuin Suomessa. Suomessa ollessani en käy juuri koskaan kirkossa tai rukoile, mutta täällä yritän käydä hostperheen kanssa kirkossa joka sunnuntai, ja yritän osallistua muutenkin heidän uskonnollisiin juttuihinsa niin paljon kuin mahdollista.

Tässä on joitakin eroja, joita olen huomannut! Mun tarkoitus ei oo millään tavalla loukata suomalaisia tai amerikkalaisia, ja yritän pitää mielessäni lauseen, jota meille toisteltiin orientaatioleirillä ennen vaihtoonlähtöä: it's not wrong, it's not right: it's just different.

I was asked to make a post about the differences between Americans and the Finnish. I think there are a lot of those! Here are some of the biggest differences that I've noticed. (And this post has been filled with random pictures over the last four months I've been here!)
So, first of all, Americans are way more talkative than Finns. If someone askes you how you are, you always say that you're good, and than you ask them how they are. It's also a lot easier to talk to stranger: for example, if you were in an elavator, it wouldn't weird if you just randomly started talking to them, when if I was in Finland I'd just avoid looking the other person in the eyes. You talk way more with your teachers, in Finland the teachers don't really talk that much about something that isn't related to school, in the U.S. the teachers make more jokes.
People are way more open here. Personally I'm in a family where people don't hug each other too much, but someone might just come here and give you a kiss on the cheek. It is quite surprising to me sometimes, especially if a person who I've met maybe a couple of times or who I don't talk to too much comes and gives me a big hug.
Also, people are a lot nicer than Finland. For example, when you meet someone, they say something like "we should totally hang out some time!". To me this is a sort of promise: you are going to call me pretty soon and ask when it would the best time for me to do something - but here you can wait until the end of the world for their call. You need to do it if you really want to spend time with that person. And then if I suggest that we should do something, and then actually call and ask about it, people are like "oh you were SERIOUS about it...".
People are way more willing to help you here. For example, when I had to change a plane all alone in Seattle when I came here, I was totally freaking out about it - but the only thing I had to say was "please". There was a super nice lady who took me to my gate and made sure that I was in the right place and all that! I've heard that people are more helpful on the West Coast (where I am) than in the Eastern parts of the United States, but I don't know if this is actually true.
Some people here ask me headless questions. Not everyone here knows as much as you'd think... Some of the questions that I've got have been something like "do you have apples in Finland" and "do you study how to defend your self against polar bears in your schoold". On top of that, many people think that reindeer are some kind of magical creatures that just fly on the sky with Santa Claus. A lot of people also think that it's awfult hat I've eaten reindeer and that I even enjoyed it! Also, high schoolers are way more childish here than in Finnish high schools - sometimes I feel like I've gone back to junior high in Finland.
People don't curse, at least not as much as I'm used to. Of course there are the people who sound like truck drivers when they talk, but mostly I don't hang out with those kind of people. I myself have really stopped cursing completely, and that is the way I like it: it really doesn't give an elegant or intelligent picture of yourself when every other word you say is a curse word.
I also feel like people appreciate families more. People spend more time with their families than in Finland. I don't know if this is because I live with a bunch of mormons, but the families here huge and many relatives live very close by and you see them almost every day! A family of four sounds like a lot to me if I was in Finland, but here it's not big at all. One of my friends has 15 siblings!
The role the church plays here is much greater than it does n Finland. In Finland I didn't used to go to church that often, or pray, or do anything like that - here I try to go to church with my host family every Sunday and take part in other religious stuff they have.
Here were some of the differences I've noticed! I do not mean to hurt anyone's feelings with this, and when I see differences like this I try to keep in mind the thing that was repeatetly said to me in my organization's orientation camp: it's not wrong, it's not right: it's just different.

The Nightmare that Got Me Thinking

Näin aivan kamalaa unta yksi yö. Jotenkin en tajunnut mun vaihtovuoden ajankulkua ollenkaan, ja tajusin sit, että on kesäkuu ja oon lähdössä takaisin Suomeen seuraavana päivänä. Mä en ollut pakannut tai hoitanut yhtään asioita, ja kaikkein pahiten iski se, että hostsisko Lacy oli koulussa, enkä mä ollut hyvästellyt sitä ollenkaan, eikä mulla tulisi olemaan mitään mahiksia nähdä sitä ennen kuin lähden. Mua itketti ihan kamalasti ja muutenki tuntu niin kamalalta tää uni.

No joo, onneks tää ei kuitenkaan ollut todellisuutta. Tää uni sai mut kuitenkin tajuamaan, etten mä tuu olemaan täällä enää kuin seitsemän kuukautta, ja se aika tulee menemään aivan älyttömän nopeasti - mun pitää siis todella nauttia tästä ajasta, mitä mulla on jäljellä. Musta tuntuu myös, että toi etten unessa päässy hyvästelemään Lacyä, johtuu siitä, että mä en aina osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä mun mahtava hostsisko mun vuoksi tekee. En todellakaan aina tajua oman itsekkyyteni yli sitä, miten toinen yrittää kovasti tehdä mun olon täällä mukavaksi.

Tää mun hostsisko joka mulla on, on varmaan maailman mukavin ja kiltein ihminen, jonka oon tavannut. Love this girl!

I had an awful nightmare one night. Some how I just didn't realize how fast my exchange year went by, and all of a sudden I noticed that it was June and I was supposed to leave the enxt day. I hadn't packed my stuff or done any of the arrangements, but the worst part was that my host sister Lacy was in school and I hadn't said goodbye to her, and there was no way of seeing her before I would leave. I felt like crying and overall it was just a terrible dream.
Well, luckily it was just a dream. It did make me realize, that I'm not going to be here for longer than seven months, and the time is going to pass by super quickly - so I need to enjoy the time I have left. I feel that I didn't get the chance to say goodbye to Lacy in my dream was because I don't always remember to appreciate everything she does for me. I don't alway see what kind of a great host sister I had through my selfishness!
This host sister that I was blessed with is probably the nicest and kindest person I've met. Love this girl!

Homesick... and Sick in Other Ways, too

Viime aikoina on se koti-ikävä kyllä alkanu iskemään kovempaa kuin ennen. Kaipaan kovasti elämää Suomessa! Välillä tulee semmoinen olo, että elämä ois niin paljon helpompaa jos ei ois lähteny vaihtoon ollenkaan. Sain myös kuumeen tuossa pari päivää sitten, joten oon ollu vielä normaaliakin synkempi.

Yleensä tämmösinä hetkinä rupeen sit miettimään, että mitä hyvää mulla on täällä, ja miten mahtavasti mulla asiat oikeestaan on. Oon maailman toisella puolella toteuttamassa mun unelmaa, mulla on ehkä maailman paras hostperhe, mun koulu menee hyvin, nautin mun tunneista aivan sairaan paljon ja mulla on kavereita koulussa! Eli toisin sanoen mulla on tosi paljon syitä olla onnellinen.

Tässä kuvia jotka ei liity aiheeseen millään tavalla, kun kävin ottamassa senior kuvia yhdelle kaverille, Audreylle. Oltiin siis kuvailemassa Lacyn, Aubreyn ja Elijahin (sekä Phinnyn) kanssa. Toi vanha kuplavolkkari oli jotenki niin ihana!

Lately I've been feeling more homesick than before. I miss my life in Finland so much! Sometimes I just get this feeling that it would've been so much easier for me not to become an exchange student and to just stay in Finland. I also got a fever a couple of days ago, so I've been feeling extra bad about my life.
Usually when I start feeling like this, I just start thinking how good things really are about my life. I'm on the other side of the world making my dream come true, I have probably the most amazing host family who I love to death, I'm doing super well in school, I enjoy my classes and I have friends in school! In other words I have a lot of reasons to be happy.
Here are some pictures that have absolutely nothing to do with this subject. I was taking senior pictures for my friend Audrey with Lacy, Aubrey and Elijah (oh, and Phinny). That old Beetle was so awesome!

Trick-or-Treating with the Children

Halloween tuli ja meni! Yleensä olen tosi kyyninen suomalainen kun Halloweenia yritetään tyrkyttää mulle kurkusta alas Suomessa, mutta tänä vuonna intoilin ja juhlin sitä oikeen innolla. Ensi vuonna voin sit taas olla niin kyyninen kuin huvittaa!

Karkki ja kepponen -kierros oli yks Halloweenin kohokohtia! Olin pukeutunut murtovarkaaksi. Menin kiertelemään taloja hostsisarusten Elijahin ja Aubreyn sekä näiden serkun lasten kanssa. Yks näistä lapsista oli aivan järkyttynyt kun kuuli, että tää on mun ensimmäinen Halloween, ja kysyi, että "millaset vanhemmat sulla oikeen on!?" Ihmiset ei ollut nyt mitenkään hirveen innostuneita siitä, että 17-vuotias ihminen on kerjäämässä karkkia, niin sain yleensä neljäsosan karkista mitä lapsukaiset sai, ja kaupan päälle aika hienon mulkasun, haha. Käytiin myös kummitustalossa, mikä ei ollut erityisen pelottava, mutta hauskaa oli kuitenkin.

Halloween happened and now it's gone. Usually I'm a super cynical Finn when it comes to Halloween, but this year I celebrated it with a passion! Next year I can be as cynical as I want to, haha.
Trick-or-treating was my favorite thing about Halloween! I was dressed as a robber. I was trick-or-treatin with my host siblings Elijah and Aubrey and their cousin's kids. One of these kids was so shocked when she learned that this was my first real Halloween, and she asked "what kind of parents do you have!?" People didn't enjoy that a high schooler was trick-or-treating so I got about a quarter of the candy the little ones got, and on top of that a mighty glare, haha. We also went to a haunted house, which wasn't really that scary. One of the funnest nights of my exchange!