I'm Only Gonna Be an Optimist About This

Ihana laulu! Lacyn kanssa juttelin eilen, ja rakastuin tähän aivan tajuttomasti.

Mun lähtöön on tosiaan enää kolme viikkoa (ja yksi päivä!), en voi uskoa tätä... Mua samaan aikaan jännittää, pelottaa, hymyilyttää, itkettää, ahdistaa ja innostaa ajatus siitä, että kolmen viikon päästä sanon heipat Suomelle ja aloitan elämäni Colvillessa. Tää fiiliksien pyörremyrsky on niin uskomaton, miten voikaan olla niin erilaisia ajatuksia pään sisällä.

Mä oon päättänyt, että USA:n lähden täysin ennakkoluulottomasti ja olen optimistinen asioiden suhteen, enkä myöskään aseta mun vaihtovuodelle liikaa odotuksia! Esimerkiksi en anna mun isäntäperheen uskonnollisuuden häiritä (mun perhe on tosiaan mormoneja, ja ne käy ainakin kerran viikossa kirkossa), vaikken niiden kanssa jaakaan samanlaisia uskomuksia. Enkä ainakaan ajattele, että "no ne on mormoneja, joten ne on sellasia ja tälläsiä", vaan aion rohkeesti mennä niiden jumalanpalvelukseen ja tutustua siihen uskontoon. Tai se, että tuun asumaan metsän keskellä pienessä paikassa, ei tuu pilaamaan mun fiilistä. Musta tuntuu, et tää on just oikea perhe mulle!

Vaikka musta tuntuu mahtavalta lähteä pois, on myös erittäin haikea olo... Tuntuu niin oudolta sanoo kavereille, että "nähdään sit ens kesänä, pitäkää hauska vuosi Suomessa". Silti, vaikka mua ahdistaa jättää kaikki ihanat ystävät ja perhe, sekä kaikki muut rakkaat asiat Suomeen, mä en vois kuvitellakaan, etten lähtisi. Sitä paitsi, kyllä mä tiedän, että kaikki tärkeät jutut on täällä vielä sitten kun mä palaan kotiin.

Nautin nyt täysillä siitä, että oon nyt just tällä hetkellä Suomessa! Tänään kävin pikkusiskon kanssa nauttimassa Suomen ihanasta kesästä ja tekemässä kesäkuvailuja, koska niitä on aina kiva tehdä! Toisin sanoen mun koneella on nyt miljoona uutta kukkakuvaa (niistä on oikeesti niin ihana ottaa kuvia, koska ne näyttää aina näteiltä). Elämä vaan hymyilee tällä hetkellä. :)

I love the song called Pompeii by Bastille! Lacy showed this to me yesterday, and I just fell in love with it.
It's only three weeks (and one day!) until I leave, I can't believe this... At the same time I'm excited, scared, happy, sad, and nervous about the thought that in three weeks I'm going to say bye bye to Finland and start my life in Colville. This hurricane of feelings is so incredible, how can you even have so many different thoughts inside your head.
I've decided that I'm going to USA without any prejudiced thoughts and I'm going to be optimistic about things, and I won't set too much expectations about my exchange year either! I won't let the fact that my host family is religious bother me, even though I might not share the same beliefs as they do. I won't be thinking that they are this and that since they are Mormons, I'm going to go to church with them and get to know their religion better. Or the fact, that I'm going to be living in a small town in the middle of the woods won't ruin my mood. I feel like this is just the right family for me!
Even though I think it is amazing to leave, I feel a little sad, too... It feels so weird to say to my friends "see you next summer, have a fun year in Finland". Still, even though I really wouldn't want to leave my dear friends and family, and also all the other important stuff for me here in Finland, I couldn't even think about not leaving. And I know that the stuff will be waiting for me here when I come back!
Now I'm just enjoying that I'm right now in Finland! Today I went outside to take some photos with my sister and enjoyed the Finnish summer with her. It is always so much fun to do summer photoshooting. In other words: I have about a billion new pictures of flowers on my computer (it's always nice to take pictures of them, they always turn out so pretty). Life is wonderful right now. :)