Returning to Finland

Palasin siis torstaina takaisin kotiin. Mun piti olla kotona torstai-iltana, mutta tuli pari muuttujaa siihen matkaan. Kirjoitan niistä myös tässä postauksessa.

Viimeset päivät oli melko ihania, ja samalla niin kamalia. Mua suretti kamalasti lähteminen, vaikka olihan se kiva päästä kotiinkin samalla. Sunnuntaina oli viimeinen kirkkokerta, mikä oli todella haikeaa. Maanantaina kävin vielä Walmartissa, ja illalla mun kaverit Chris, Brock ja David tuli sanomaan mulle moikka. Kun Brock lopuksi vei mut kotiin ja halasi, niin piti äkkiä sanoa heipat koska meinasin oikeasti ruveta itkemään.

Tiistaina varmistin, että kaikki on pakattu (kaikkihan ei kuitenkaan ollut pakattu, koska jätin mun pokkarikameran sinne...). Puolen päivän aikoihin menin Jacin luokse, ja me vietettiin aikaa vaan jutellen pari tuntia. Myöhemmin minä, Jaci, ja Katy mentiin kaupungille McDonald'sille Lähteminen Amerikasta oli aivan älyttömän vaikeaa! Mä itkin silmät päästäni ja olin ihan hysteerinen. Mun hostäiti, hostsisarukset Aubrey ja Elijah (Lacy oli siis töissä) sekä kaverit Tora ja Jaci oli tulleet saattamaan mua. Me lähdettiin kahdeksan aikaan aamulla, käytiin Spokanessa vielä Costcossa pitsalla, ja mentiin lentokentälle. Siellä oli aika itkuiset hyvästelyt, itkin varmaan puoli tuntia hysteerisesti varsinkin kun piti hyvästellä Tora. Ihan itku tulee nytkin kun mietin sitä tilanneta.

Lentokone pääsi todella hyvin Seattleen asti. Seattlen lentokenttä oli helppo koska olin katsellut lentokentän karttoja ja niin edelleen. Seattlessa kuitenkin mun lento Islantiin oli myöhässä melkein kahdella tunnilla, joka johti siihen, että Islannissa myöhästyin jatkolennolta. Lento Reykjavikiin oli muutenkin ehkä elämäni pahin kokemus lentokoneessa. Mulla oli tosi kova päänsärky ja söin särkylääkettä siihen. Koska en ollut syönyt moneen tuntiin ja söin särkylääkettä tyhjään vatsaan, mulle tuli paha matkapahoinvointi ja lopulta oksensin. Ei ruoka maistunut eikä huvittanut tehdä mitään. Muistan vieläkin, kun vieressä ollut amerikkalainen nainen tilasi ison kinkkuleivän joka haisi todella voimakkaalle ja mun piti tukkia sieraimet etten oksentaisi...

Koska myöhästyin koneesta Seattlesta, jouduin koukkaamaan Oslon kautta ja tulin Suomeen viisi tuntia myöhässä. Oslon kautta lentäminen ei ollut niin kamala juttu, pääsin ihan okei sen lentokentän läpi ja oli hieman shoppailuaikaakin.

Lopulta pääsin Helsinkiin, jossa tapasin vanhemmat pitkästä aikaa. Sitten vain ajeltiin seitsemän tuntia kotiin, ja olin kotona kolmen aikaan aamuyöllä. Olen yritellyt jet lagia (joka oli aivan älyttömän kova) parannella tässä viimeiset viikot. Kirjoittelen ehkä vielä parista jututsta tänne, ja jos joillakin on jotain kysymyksiä niin mielelläni vastailen :)

Two Weeks Left in America

Tasan kahden viikon päästä tulen olemaan koneessa matkalla Seattlesta Reykjavikiin (lennän siis Spokanesta Seattleen, Seattlesta Reykjavikiin ja Reykjavikista Helsinkiin). En oikein tiedä, että miltä musta tuntuu. Välillä hypin riemusta, että ihanaa, pääsen kotiin, saan halata perhettä ja kavereita ja tehdä vaikka mitä. Ja sitten tuntuukin ihan kamalalta jättää hostperhe ja kaverit Colvilleen... ihan optimaalinen ratkaisu mun kannalta olis joko muuttaa kaikki kaverit ja hostperhe Suomeen mun kanssa, tai sitten muuttaa koko suku ja kaverit Suomesta tänne USA:an, mutta kumpikaan noista tapahtuu, haha.

Eniten pelottaa se lentäminen kuitenkin. En tarkota sitä lentämistä, ei mulla ole mitään suurta lentokammoa, vaan se kun pitää vaihtaa konetta, ihan yksin vielä! Äiti, tarviin sua... Oon varma, että jos pääsen Seattlesta oikeeseen koneeseen, niin loppu on melko helppoa, mutta Seattle pelottaa oikeasti todella paljon. Mua rupee hikoiluttamaan kun mietinkin sitä kun tulin Amerikkaan Seattlen kautta ja melkein myöhästyin koneen koska en löytänyt oikeeta porttia... hostperhe yrittää aina rauhotella että kyllä se siitä mutta kun mä en oo mikään maailman fiksuin henkilö (siis kirjaviisautta löytyy, mutta kun oikeassa elämässä on aivan superblondi), niin en tiedä miten se tulee menemään. Viime kerralla pyysin apua ja yksi kiva nainen autto mua, ja toivon, että tälläkin kerralla näin tapahtuisi. Oon yrittäny kattoo lentokenttien karttoja mutta ne saa mut pelkäämään ihan sairaan lailla...

I'M HERE!!1

Perillä ollaan täällä Colvillessa! Lento oli piiiiitkä ja perheen hyvästely oli vaikeaa. Lennettiin siis Sannin kanssa Helsingistä Reykjavikin kautta Seattleen, jossa Sanni jäi pois, ja minä jatkoin matkaa Spokaneen yksinäni vielä. Onneks lentokoneessa oli aika hyviä elokuvia ja musiikkia, lisäksi loppumatkasta tunnelma oli mukavan väsynyt, joten sai nauraa mitä tyhmimmillekin jutuille. Seattlen lentokenttä oli ihan kamala, mä eksyin varmaankin ekan kymmenen minuutin sisällä, mutta onneks siellä oli yks mukava nainen joka neuvoi mua!

Kentällä vastassa oli hostäiti ja -sisko sekä yksi hostsiskon kaveri, Audrey. Käytiin hakemassa ruokaa Wendy's nimisestä pikaruokapaikasta, jonka jälkeen oli vielä kahden tunnin ajomatka Colvilleen, jossa tapasin loput isäntäperheestä ja lisäksi joitakin isäntäperheen serkkuja. Sen jälkeen menin äkkiä nukkumaan, väsytti niin kamalasti. Mä oon kuitenkin aika huono nukkumaan vieraissa paikoissa, joten en hirveen rauhallisesti kyllä nukkunut. Toivottavasti mä totun tohon sänkyyn nopeasti!

Aamulla annoin hosteille mun tuliaiset ja myöhemmin päivällä mentiin käymään Walmartissa ostelemassa muun muassa hammastahnaa ja sen semmoista. Maistelin tänään myös maapähkinävoita, ja en tiedä vielä, että tykkäänkö mä siitä vai en! Käytiin vielä myöhemmin kävelyllä ja moikkaamassa isäntäperheen sukulaisia, jotka asuu ihan lähellä.

Mä oon jopa ujompi kuin Suomessa, johtuu luultavasti englannin kielestä ja siitä, että tuntuu ettei osaa lausua suurinta osaa sanoista läheskään oikein. Mut kyl se tästä, hostit on tosi mukavia ja saivat mut tuntemaan oloni tervetulleeksi! Ja perheen koira, Phineas (maltankoira), on ihan ylisöpö - tosin se ei tykkää kun sitä valokuvataan!

I'm here in Colville! The flight was looooong and it was super hard to say goodbye to my family. Sanni and I flew from Helsinki to Reykjavik and from Reykjavik to Seattle. I had to continue flying from Seattle to Spokane. Luckily the planes had good movies and music, and at the end of the flight we were very tired so we laughed at the most stupid things. The airport in Seattle was so terrible, I got lost within the first ten minutes. Luckily there was this lady who helped me!
My host mom, host sister and my host sister's friend were picking me up in Spokane. We bought food from Wendy's, and after that we drove for two hours to Colville, where I met the rest of the host family and some of my host family's cousins. After that I went to sleep, I was so tired. I'm bad at sleeping in strange places, so I didn't sleep very peacefully. I hope I'll get used to my bed fast!
In the morning I gave my host family their gifts and later we went to Walmart to buy me some stuff, like tooth paste. And I tasted peanut butter for the first time! I'm not sure how I feel about it yet, it's kinda gross but in a way it's very tasty. After that we went for a walk and to my host family's relatives' houses, who live pretty close to my host's house.
I'm even more shy in Finland. It's probably because I need to speak English and I feel like I can't say about 90% of the words correctly. But it'll be ok, my host family is really nice and welcoming! And the dog, Phineas (a maltese dog) is super cute, though he doesn't like to be photoshooted!