Two Weeks Left in America

Tasan kahden viikon päästä tulen olemaan koneessa matkalla Seattlesta Reykjavikiin (lennän siis Spokanesta Seattleen, Seattlesta Reykjavikiin ja Reykjavikista Helsinkiin). En oikein tiedä, että miltä musta tuntuu. Välillä hypin riemusta, että ihanaa, pääsen kotiin, saan halata perhettä ja kavereita ja tehdä vaikka mitä. Ja sitten tuntuukin ihan kamalalta jättää hostperhe ja kaverit Colvilleen... ihan optimaalinen ratkaisu mun kannalta olis joko muuttaa kaikki kaverit ja hostperhe Suomeen mun kanssa, tai sitten muuttaa koko suku ja kaverit Suomesta tänne USA:an, mutta kumpikaan noista tapahtuu, haha.

Eniten pelottaa se lentäminen kuitenkin. En tarkota sitä lentämistä, ei mulla ole mitään suurta lentokammoa, vaan se kun pitää vaihtaa konetta, ihan yksin vielä! Äiti, tarviin sua... Oon varma, että jos pääsen Seattlesta oikeeseen koneeseen, niin loppu on melko helppoa, mutta Seattle pelottaa oikeasti todella paljon. Mua rupee hikoiluttamaan kun mietinkin sitä kun tulin Amerikkaan Seattlen kautta ja melkein myöhästyin koneen koska en löytänyt oikeeta porttia... hostperhe yrittää aina rauhotella että kyllä se siitä mutta kun mä en oo mikään maailman fiksuin henkilö (siis kirjaviisautta löytyy, mutta kun oikeassa elämässä on aivan superblondi), niin en tiedä miten se tulee menemään. Viime kerralla pyysin apua ja yksi kiva nainen autto mua, ja toivon, että tälläkin kerralla näin tapahtuisi. Oon yrittäny kattoo lentokenttien karttoja mutta ne saa mut pelkäämään ihan sairaan lailla...